Tämä on lupaava artikkeli.

Artur Hazelius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Artur Hazelius
Artur Hazelius, Julius Kronbergin valokuvan pohjalta maalaama postuumi muotokuva vuodelta 1910.
Artur Hazelius, Julius Kronbergin valokuvan pohjalta maalaama postuumi muotokuva vuodelta 1910.
Henkilötiedot
Syntynyt30. marraskuuta 1833
Tukholma, Ruotsi
Kuollut27. toukokuuta 1901 (67 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Koulutus ja ura
Tutkinnot Uppsalan yliopisto
Tutkimusalue kielitiede, etnografia

Artur Immanuel Hazelius (30. marraskuuta 1833 Tukholma – 27. toukokuuta 1901)[1] oli ruotsalainen kielentutkija ja etnografiasta kiinnostunut keräilijä, joka perusti Tukholmaan kaksi merkittävää museota, Ruotsin ja Pohjoismaiden kulttuurihistoriaa esittelevän Nordiska museetin sekä entisajan asumista esittelevän Skansenin, maailman ensimmäisen ulkoilmamuseon.

Varhaisempi ura ja kielitieteellinen työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artur Hazeliuksen isä oli kenraalimajuri ja valtiopäivämies Johan August Hazelius. Hazelius opiskeli vuodesta 1854 Uppsalan yliopistossa skandinaavisia kieliä ja valmistui vuonna 1860 filosofian tohtoriksi. Hän oli sen jälkeen neljä vuotta äidinkielenopettajana Tukholman Nya elementarskolanissa ja toiset neljä vuotta äidinkielen ja kirjallisuushistorian lehtorina naisopettajaseminaarissa sekä yhden vuoden koulunrehtorina. Hän oli yksi vuonna 1868 ilmestyneen Ruotsin kansakoulujen lukukirjan (Läsebok för folkskolan) toimittajista. Hän oli ruotsalaisen valtuuskunnan sihteeri vuoden 1869 pohjoismaisessa oikeinkirjoituskonferenssissa ja osallistui kiistaan ruotsin kielen oikeinkirjoituksesta kaksiosaisella teoksellaan Om svensk rättstafning (1870–1871), jota pidetään kyseisen aiheen merkkiteoksena. Hazelius jätti 1870-luvun alussa opettajanvirkansa ja tutkimuksensa, kun hänen kiinnostuksensa suuntautui kielitieteestä toiseen aiheeseen.[1][2]

Nordiska museet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hazeliuksen oman kertomuksen mukaan hänen kiinnostuksensa Ruotsin vanhan kansankulttuurin säilömiseen syttyi eräällä hänen vuonna 1872 Taalainmaalla tekemällään matkalla. Hän ryhtyi keräämään vanhoja esineitä, jotta kansanelämää koskeva aineisto saataisiin pelastetuksi tuleville sukupolville ja tutkijoille ennen kuin se katoaisi modernisaation myötä. Vähitellen hän alkoi kerätä myös muita kuin tavallisen kansan elämään liittyneitä esineitä. Hazelius oli jo opiskeluvuosinaan kiinnostunut skandinavismista, eikä hän rajoittanut kokoelmaansa pelkästään ruotsalaiseen aineistoon vaan keräsi yleisesti skandinaavista aineellista perintöä. Hän omisti pääosan loppuelämästään kokoelmansa kartuttamiselle. Koko projektin taustalla vaikutti myös kansallisromanttinen henki.[1][2]

Hazelius avasi yksityisen kokoelmansa yleisölle lokakuussa 1873 nimellä skandinaavis-etnografinen museo, ja se alkoi pian saada rahoitusta Ruotsin valtiolta. Vuonna 1880 hän lahjoitti kokoelman ”Ruotsin kansalle”, jolloin se sai nimekseen Pohjoismainen museo eli Nordiska museet. Kokoelma oli aluksi esillä Tukholman Drottninggatanin varrella olleessa paviljongissa, johon lavastettiin Hazeliuksen toiveen mukaisesti tupien sisätiloja, maaseutua esittäviä maisemamaalauksia ja nukkehahmoja näyttelyesineiden taustaksi.[1][2] Hazeliuksen kokoelma oli esillä myös Pariisin vuoden 1878 maailmannäyttelyssä.[1]

Hazelius perusti vuonna 1877 rahaston kerätäkseen varoja Nordiska museetin omaan museorakennukseen. Arkkitehti Isak Gustaf Clasonin piirtämän museon rakentaminen Tukholman Djurgårdenille käynnistyi vuonna 1893, mutta se ei valmistunut Hazeliuksen elinaikana. Hazelius vaikutti voimakkaasti rakennuksen suunnitteluun ja hänen toiveestaan sen keskelle sijoitettiin valtava pääsali suurten kansanjuhlien järjestämistä varten.[1]

Skansen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hazeliuksen hautakivi Skansenilla.

Ulkoilmamuseo Skansen sai alkunsa Nordiska museetin sivuhankkeena. Hazelius omisti pian sille päähuomionsa, sillä sen avulla hän saattoi toteuttaa näkemystään, jossa vanhoja esineitä esiteltiin autenttisissa tiloissa ja ympäristöissä. Ulkoilmamuseoon siirrettiin eri puolilta Ruotsia kokonaisia rakennuksia esineineen.[2][1] Esikuvana toimivat Oslon Bygdøylle kuningas Oskar II:n lahjoituksena pystyteyt historialliset norjalaiset mökit, joihin ei tosin liittynyt samanlaista kansanvalistuksellista tavoitetta kuin Hazeliuksen suunnitelmassa.[1] Djurgårdenille pystytetty Skansen avattiin yleisölle syksyllä 1891, ja se käsitti alusta alkaen sekä kulttuurihistoriallisen että luonnontieteellisen näyttelyn.[2][1] Ihmisnuket vaihdettiin pian eläviin oppaisiin, jotka myös haettiin eri puolilta maata. Skansen sai osakseen suurta kansallista ja kansainvälistäkin huomiota uudenlaisen ideansa vuoksi.[1]

Hazeliuksen tavoitteena oli tehdä Skansenista tukholmalaisten vapaa-ajanviettopaikka ja ruotsalaisten kansallinen juhlapaikka.[1] Siellä järjestettiin esityksiä, joissa esitettiin vanhoja kansanlauluja, -tansseja ja leikkejä. Hazelius pyrki näin herättämään menneisyyden konkreettisesti eloon. Hazelius kuoli vuonna 1901 Skansenilla, jonne hänet myös haudattiin.[2]

Hazelius valittiin vuonna 1898 Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi.[1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Det svenska bibelöfversättningsarbetet (1868)
  • Fosterländsk läsning för barn och ungdom (1868)
  • Svensk folkläsning (1870)
  • Om svensk rättstafning, kaksi osaa (1870–1871)
  • Småskrifter för folket, 11-osainen vihkosarja

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Gösta Berg: Artur I Hazelius (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1969–1971). Ruotsin valtionarkisto.
  2. ↑ a b c d e f Nordisk familjebok (1909), s. 148–151 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 26.10.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Artur_Hazelius&oldid=22165921”